Taustaa gradusta ja minusta...
Gradussani olen haastatellut 20-30 vuotiaita miehiä jotka ovat muuttaneet Suomeen noin 8-12 vuotiaina. Haastattelut ovat olleet vapaamuotoisia ja teemana on ollut se, miten nämä miehet ovat kokeneet nuorisotyön vaikuttaneen heidän elämäänsä ja elämänkulkuunsa. Haastateltavat valikoituivat osa oman työni kautta, osa muiden kontaktien kautta. Gradussani käytän termiä maahanmuuttaja sanan kirjaimellisessa merkityksessä - haastateltava on muuttanut maahan jostain muusta maasta. Etnisyydellä tai maahan muuttamisen syyllä ei ole tässä ollut merkitystä.
Miksi olen haastatellut vain miehiä? Itseasiassa alkuun mietin sitä että olisin haastatellut myös tyttöjä/naisia, mutta olisin siinä tapauksessa joutunut laajentamaan aineistoani niin valtavasti esimerkiksi kulttuurisista syistä, joten oli järkevää tiivistää. Tottakai sitä mielellään haluaisi tehdä vaikka mitä, mutta hyvässä ohjauksessa sitä on alkanut ymmärtämään että pienistä asioista on hyvä lähteä ja niistä voi kasvaa isojakin virtoja.
Koko prosessin ajan itselleni on ollut tärkeää se, että tuloksista olisi myös jotain oikeata hyötyä :). Tällä en tarkoita sitä, että vähättelisin graduja ja tieteellistä kirjoittamista - tuskin olisin itse lähtenyt tällaiseen prosessiin jos en näkisi niitä hyötyjä mitä tästä on myös itselleni. Tästä tuleekin oiva aasinsilta itseeni ja siihen kuka mä oon :) Olen viimeiset viisi vuotta tehnyt nuorisotyötä, vastannut yhden tamperelaisen nuorisotilan pyörittämisestä. Koulutukseltani olen yhteisöpedagosi eikä minusta koskaan pitänyt tulla nuorisotyöntekijää vaan järjestötyöntekijä. Olen myös ehkä oppinut että en enää sano ei koskaan ;) Aikaisemmalta koulutukseltani olen lähihoitaja ja sitä työtä tein useamman vuoden liikuntavammaisten parissa.
Olen todella voimakkaasti käytännön ihminen ja pidän asioiden konkretisoimisesta ja minusta on tärkeää ymmärtää että esimerkiksi nuorisotyössä tarvitaan monenlaisia ihmisiä sitä nuorten arkea tukemaan. Olen myös tässä opintojeni aikana löytänyt itsestäni sen "pienen tutkijan" joka välillä huutaa kovaa saadakseen äänensä kuuluville. Olen huomannut, miten tärkeää on oppia pysähtymään asioiden äärelle ja pohtimaan suurempia kokonaisuuksia. Oppimaan yhdessä. Yhdistämään teoriaa ja käytäntöä. So, lets begin...
Miksi olen haastatellut vain miehiä? Itseasiassa alkuun mietin sitä että olisin haastatellut myös tyttöjä/naisia, mutta olisin siinä tapauksessa joutunut laajentamaan aineistoani niin valtavasti esimerkiksi kulttuurisista syistä, joten oli järkevää tiivistää. Tottakai sitä mielellään haluaisi tehdä vaikka mitä, mutta hyvässä ohjauksessa sitä on alkanut ymmärtämään että pienistä asioista on hyvä lähteä ja niistä voi kasvaa isojakin virtoja.
Koko prosessin ajan itselleni on ollut tärkeää se, että tuloksista olisi myös jotain oikeata hyötyä :). Tällä en tarkoita sitä, että vähättelisin graduja ja tieteellistä kirjoittamista - tuskin olisin itse lähtenyt tällaiseen prosessiin jos en näkisi niitä hyötyjä mitä tästä on myös itselleni. Tästä tuleekin oiva aasinsilta itseeni ja siihen kuka mä oon :) Olen viimeiset viisi vuotta tehnyt nuorisotyötä, vastannut yhden tamperelaisen nuorisotilan pyörittämisestä. Koulutukseltani olen yhteisöpedagosi eikä minusta koskaan pitänyt tulla nuorisotyöntekijää vaan järjestötyöntekijä. Olen myös ehkä oppinut että en enää sano ei koskaan ;) Aikaisemmalta koulutukseltani olen lähihoitaja ja sitä työtä tein useamman vuoden liikuntavammaisten parissa.
Olen todella voimakkaasti käytännön ihminen ja pidän asioiden konkretisoimisesta ja minusta on tärkeää ymmärtää että esimerkiksi nuorisotyössä tarvitaan monenlaisia ihmisiä sitä nuorten arkea tukemaan. Olen myös tässä opintojeni aikana löytänyt itsestäni sen "pienen tutkijan" joka välillä huutaa kovaa saadakseen äänensä kuuluville. Olen huomannut, miten tärkeää on oppia pysähtymään asioiden äärelle ja pohtimaan suurempia kokonaisuuksia. Oppimaan yhdessä. Yhdistämään teoriaa ja käytäntöä. So, lets begin...
Kommentit
Lähetä kommentti